Kuulumisia

Vaasan visiitti:

 

Rekku (U.Vuotson Vonkale) oli menossa Vaasaan näyttelyyn ja eihän siinä auttanut kuin yrittää päästä mukaan ja niinhän me Aavan (U.Unarin Unelma) kanssa starttasimme Rekku veljen kaveriksi kisaamaan.

 

Tuomarina oli Elina Haapaniemi jonka tiesin tiukaksi tätiksi varsinkin esiintymisen suhteen, joten vähän jänskätti. Eipä minulla hätää toki ollut kun Paula oli tehnyt Rekun kanssa hyvää työtä ja treenailleet kovasti. Ekaa kertaa näyttelyssä ja tiukkaakin tiukemmassa syynissä kun vastassa oli vielä aivan suomen kärkikoirat niin  voi olla ylpeä suorituksesta. Kelpo esiintyminen ja arvostelukin vallan mainio:

"12kk parkin värinen, maskuliininen hyvin esiintyvä juniori. Vahva uroksen pää. Saksi purenta. Hieman kookkaat korvat. Hyvä luusto. Vielä ahdas edestä. Hyvä runko. Riittävästi kulmautunut takaosa. Hieman kuriton liikkeessä ja takaliikkeeseen saa tulla hieman enemmän voimaa. " tulos JUN EH 1. 

 

eka ajatus kun Rekun näin livenä oli WAUUU -olipa komea leijonanharja poika tullut pikkupallerostaVilli -toki kuvista pystyi jotain päättelemään mutta livenä vielä komeampi Sydän. Oli todella hienoa viedä poitsu kehään, kerrankin oli kunnon vonkale hihnanpäässä Rakkaus -seuraavia kehiä odotellessa Silmänisku

 

Aavan esiintyminen oli varmaa kauraa ja arvostelu kyllä ihan näköinen:

" 12kk parkin ruskea. Hyvä luonne. Sopivat linjat. Hyvä kallo. Silmät ja ilme. Kuono-osa voisi olla hieman täyteläisempi.Kaunis kaula ja ylälinja. Sopiva luusto.Hyvä runko ja riittävä takaosa. Tällä hetkellä parempi seistessä kuin liikkeessä. Liikkeet vaativat enemän aikaa." 

JUN EH 4.

 

Aava koitti kerätä irtopisteitä antamalla tuomarille pusut, josta ei onneksi tuomari pahastunut vaan sanoi ihan virkistävän jo siinä vaiheessa päivää Leveä hymy -ja kehuihan hän luonnetta sitten {#smileys123.tonqueout}

 

Rekku pesi Aavan sisarusten välisessä skapassa ja eiköhän pese seuraavatkin kisat -mahkuja vaikka minne! Leveä hymy

 

 

Pitkä päivähän siitä tuli mutta kyllä se kannatti kun sai viettää päivän hyvässä seurassa! Kiitos erityisesti Paula ja Rekku sekä kaikki ihanaiset asianosaiset! Hymyilevä Onnea Peikkovuoren tiimiin huikeasta ryhmä ja kasvattajaryhmä menestyksestä! 

Hei vaan kaikille...

 

Tulokset varmaan jo näkyneetkin mitä erkkarista saatu mutta, reissu kertomukset viimein tässä.

 

Eli vuotuiset Lappalaiskoirien Kevätpäivät olivat Siilinjärvellä Kuopion kupeessa, jonne olin ilmoittanut lauman koiria.  Päätin lähteä pienelle maakunta kierrokselle kun halusin osallistua kevät kokoukseen jossa Taigakin palkittiin kansainvälisen muotovalion arvon saavuttamisesta muistolautasella. Kasvatti tyttöä kävin moikkaamassa Pielavedellä, vierailu tosin jäi vähän lyhyeksi kun seudulla jyllännyt vatsatauti oli saavuttanut perheen viikolla ja en tohtinut kokeilla onnea vieläkö se voisi tarttua. No ei tullut tautia edes sieltä Siilinjärveltä jossa kuulemma Noro-virus oli näyttelykansaan kaatanut. (kuvassa Minni)

 

Niin Minni tosian (U.Sallan Suttura) oli varttunut melkoiseksi sutturaksi aivan ihana tyttönen ja varsin muodollisesti pätevä misseilyynkin, karjan kanssa Minni pyörii apuna, vasikat hällä erikois alaa, Minnillä oli kaikki vallan hienosti maalaiselämää vietellessä. Ehkä joku päivä saisin Minnin perheineen mukaan kokeilemaan kisaonnea, joku kun vaan kerkeäisi Minnille autoilua opettaa niin eikun menoksi!  Silmänisku 

 

Sutturan luota suuntasin laumani kanssa moikkaamaan Sirpaa ja Sara labbista seka heidän perhettä. Koiruudet sai riekkua ensin ulkona ja lapset hoiti sitten rapsuttelu kiintiön täyteen. Emäntä kiittää, varsinkin herkuista! {#smileys123.tonqueout}

 

Kuudelta olimme sitten Riinan kanssa asemissa Kevät kokouksessa, kiitos seurasta! Lautanen tuli pokattua ja paljon onnea kaikille palkituille! Special terkut Taigan kasvattajalle Tainalle huikeasta menestyksestä niin kasvattien kuin kasvattajakisojen saralta! 

 

Siinä viellä moikkasimme kavereita tressasimme miten saamme kaikki koirat kehään yhden händlerin peruuntuessa viime tingassa ja hipsin sitten yöksi Kuopioon, kiitos Salosille jälleen majoituksesta.

Iltapisulenkiksi keksin valita lyhyen metsäpolun talon vastapäätä ja siellä kapealla lumisella polulla rämpiessä ei vielä tullut mieleen, miten hyvä idea se oli, kun vasta takaisin ovelle tullessa. Se on se tuo meidän Taiga kun on leikattu ja on se turkki sen mukainen, aikani konttasin oven edessä lumia riipien  ja sitten suikkasin koiran veskiin laatoille sulamaan ja jatkoin lumien nyppimistä siellä irti. Voin sanoa että ei sitä varmaan paljoa enempää enää voi kiinni jäädä niin lyhyellä matkalla, sen verran kauan meni putsailussa ja rakentaa ois voinut hyvinkin vaikka lumilyhdyn niistä palloista. Hehe

 

Sunnuntai aamu oli nolo kun Aavaa nopsaan pisulle viedessä oven raosta rynni Hellu ja sitä yrittäessä napata kiinni meni myös se Aava ja hetken karjuin sydän syrjällään molempia -anteeksi naapurit!!! Tulihan ne vallattomat tyttöset sieltä sitten, vaikka emäntä kerkiskin jo sydärin saada säikähdyksestä kun hetkeen näkynyt eikä kuulunut mitään, no sinällään onni ettei ketään muitkaan näkynyt eikä autoja joiden alle oisivat voineet jäädä. Siitä kun sykkeet rauhoittui päästiinkin starttaamaan näyttely paikalle.

 

Aava aloitti junnuissa heti ysiltä. Tuomari tosin teki ovelasti että juoksutti puolet ja jatkoikin siitä yksilö arvosteluun joten kehää piti vahdata tarkasti milloin toinen puoli juoksee porukkana ja sitten vielä oma vuoro. Lappalaiset kun oli jaettu onnistuneesti neljään eri kehään ja seurueessamme oli joka kehään menijöitä oli oltava tarkkana ettei missattu mitään, kun esittäjiä ei ollut ihan joka koiralle erikseen, omiakin oli mukana  neljä.

 

Unto Timonen arvosteli Aavan näin: JUN EH

"Hyvän tyyppinen juniori narttu jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Riittävästi kulmautunut etuosa, hyvä runko ja ylälinja. Keskivahva raajaluusto. Polvikulma voisi olla hieman voimakkaampi. Liikkuu hyvin sivusta, vielä hieman kapeasti edestä ja takaa. "

 

Riina jompaili ensin pentu ja sitten nuorten urosten kehän. Riinan Romi (Saagan veljen Lukan poika) sijoittui Nina Jangerin kehässä nuorissa kolmanneksi, onnea siitä, arvosanaksi  tuli EH karvojen kotiin jättämisen takia. Toinen veljen poika (eri emä) ei pennuissa sijoittunut kärki nelikköön.  Pentujen jälkeen samassa kehässä oli veteraai nartut jonne olin Taigan kanssa menossa. 

 

Taiga tepsutteli emänsä Vapun kanssa veteraaneissa (mihin se tuo aika mennyt) ja sijoittuikin kolmanneksi emänsä voittaessa luokan. Leveä hymy

 

Hannele Jokisilta arvio Taigaa näin: VET ERI 3. SA

"Erinomainen tyyppi. Voimakas, mutta silti narttumainen pää. Hieman vaaleat silmät. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto. Vankka runko. Oikealaatuinen karva. Erinomainen luonne. Liikkuu sivusta hyvin aavistuksen kapea takaa. " 

 

Siinä sitten vähän säntäiltiin kun Timonen olikin vähän ripeämpi tuomari ja aloitti kehän aikaisemmin kuin oli merkitty, myöhästyneet otetiin kuitenkin kehään kun toisesta pääsivät ettei siitä vahinkoa kehkeytynyt kuin säikähdys korkeintaan. Aina joku välillä kävi kurkkaamassa aikuisten urosten kehää että siellä vain kesti ja kesti... Päivin tytöt pyörähtivät avoimissa nartuissa eli U. Vieno-Peikko 'Saana' oli Timosen syynissä ja tuloksella erittäin hyvä. Sitten olikin siskon vuoro piipahtaa valio nartuissa. 

 

Helinä VAL ERI (6. viisi ensimmäistä sai sa:n) 

"Hyvän kokoinen ja luustoinen narttu, hyvä pää ja kaula. Hyvin moutoutunut etuosa. Täyteläinen runko. Hyvä ylällinja. Hyvä polvi-ja kinnerkulma. Hyvä sivuliike." 

 

Urosten kehä oli viimein lähestymässä valio luokan alkua kun nartut kokoontuivat jo parasnarttu kehään joten minä pönötin siellä hetken Taigan kanssa ja Riina kipitti Tahvon kanssa alku kokoomakehään, kiitos siitä!

Urosten arvostelut näyttivät  melkoisen mielenkiintoisille ja osaa koirista tunnuttiin syynäävän melko huolella, koirien piti olla hiljaa myös kehän ulkopuolla ja ruotsalainen tuomaris herra piti jonkin sortin puhutteluja esittäjille joita kummasteltiin mitähän vikana, joku koira näytti iskeneen jarrut päälle koko sedän edessä ja siinä omaa vuoroa jonotellessa selvisi että useampi koira edessä murahteli tuomarille ja jollekin siitä ihan hylkäyksenkin tuomari antoi. 

 

Tahvon vuorolla kehiksetkin siinä jutteli että eikö näiden nallukoiden näköistenkin pitäisi olla lempeitäkin elukoita. Noh sitten en enää ihmetellytkään kun tuomari kysyi koiran iän ja nappasi sitten koiraa tiukasti molemmin puolin poskivilloista - leukojen takaa kiinni tuijottaen koiraa silmiin ja vetäen samalla koiraa itseään lähemmäs, sitten irroitti toisen käden jolla mittaili kalloa pitäen kaulasta koiraa edelleen kiinni tiukasti, rynkyttihän toki selkää ja veti häntää suoraksi alas samalla jalkaa vasten pitäen, vähän Tahvo vilkuili että mitähän se tuo setä nyt oikein taas touhuaa, vaikka ei millänsäkään ollut vähän ronskimmasta tutkimisesta, häntää heilutti vain sedälle vaikkei sekään kelvannut Hehe

 

Hans-Åke Sperne VAL H

"Något lättbyggd. Välformad huvud ochvackert uttryck. Bra hals och bröstkorg. Stark länd. Skulle ha kraftigare benstomme. Fallande kors och låg ansatt svans. Trevlig temperament. Rör sig med något kort steg och öppen svans."

 

-käännös on jotain tämän suuntaista kiitos käännösavusta varsinkin Saaralle ruotsista...

 

"Hieman kevytrakenteinen. Hyvän muotoinen pää ja kaunis vaikutelma. Hyvä kaula ja rintakehä. Vahvat lanteet. Pitäisi olla vahvempi luusto. Laskeva ristiluu ja matala hännän kiinnitys. Mukava luonne. Liikkuu hiukan lyhyillä askelilla ja avonaisella hännällä."

 

-kauniiksi kehui vielä lopuksi mutta kevyeksi ja se häntäkin... "förstår du!"  Epävarma

 

 

 -reilumpi koko ja vahvuus olikin valttia tälle tuomarille, mikäli koira ei säikähtänyt tai pillastunut tuomarille, ainakin meillä jäi ekaksi ja vikaksi käynniksi. Vaikka "mukava luonne" arvostelussa lohduttaakin kun niin perusteellisesti se tutkittu niin  en kyllä suosittele vähänkään pehmeämmälle tai muuten epävarmemmalle koiralle tällä sedällä käyntiä.

 

Siihen ne loppui sitten minunkin pähkäilyt kuka kerkeää auttaa kasvattaja ryhmässä, ei tarvinnut mennäkään ja se vähän kyllä harmitti kun kerrankin olisi kasvatteja paikalla ollut se neljä mitä olisi tarvinnut ja tavoite että sinne asti päästään. -no ei päästy ei, enkä ihan odottanut että se Tahvosta olisi kiinni jäänyt, mutta pitäähän sitä joka koiralla ees se yks H olla että on hyvä!  {#smileys123.tonqueout}

 

 

 

 

Paljon onnea Peikko-pentue 4v ja meidän Peikkiksetkin jo 8v!

 

Niin se aika rientää, meillä on kaksi uutta veteraania perheessä. Ei ihan kerinneet olla kolme yhtäaikaa. Tässä on totuteltu ajatukseen että yksi on poissa eikä palaa, elämä jatkuu ja menee eteenpäin, niin se on vain hyväksyttävä. Kuukauden päästä Lapinlapset täyttää jo vuoden. 

 

Sinne kuukauden päähän olisi myös niitä suunnitelmia, jos nähtäisiin siellä Kuopio/Siilinjärvi akselilla porukalla, Lappalaiskoirien kevätpäivät kun koittaa. Sovitaanhan treffejä sinne jookos?

 

Mitäpä meille muuta, Aava vielä juoksee joten viel saadaan nauttia hetki vähemmän lystikkäistä ajoista. Aava näyttää enempi olevan emäntänsä kaltainen kiukkupussi PMS-vaivoissaan kuin hämillään tai ihmeissään ekoista juoksuista. CoolKuiskaus Saaga näyttää toipuneen hyvin venähdyksestään loikkii jo melki entiseen malliin joten eiköhän tämä tästä taas... Pikkasen on pakkastakin pidellyt mutta eipä ole menoa haitannut. Joten palataampa taas kun jotain asiaakin löytyy...

 

-mukavia aurinkoisia talvipäiviä kaikille! Hymyilevä

 

 

R.I.P

UKKO (Lapikas)

Teelikamentten Lumiukko

 

Sinä tulit ja veit sydämmemme, sinä opetit meille niin paljon ja annoit enemmän kuin kukaan voisi kuvitella. Sinä olit elämäni koira! Sinua jää moni kaipaamaan...

Olet se kirkkain tähti, se tuulen vire poskellani, se varjo vierelläni se viimeinen illan auringonsäde joka karehtii hymyssä kun muistan sinut ikuisesti! -Hyvää matkaa rakas sinun paras ystäväsi/poikasi  siellä sinua jo odottaa! 

 

Empä osannut kuvitella että tätä päivitystä tarvitsi vielä vuosiin miettiä mutta niin vaan  puun takaa yllätti tieto syövästä ja ettei suunta ole kun alaspäin... -sinne emme halunneet ja annettiin sinulle siivet lentää... 

 

Rakasta ystävää kaivaten  Minna ja  perhe! 

Moikka,

 

Nyt on ihan pakko vähän avautua tästä talvesta ja varoittaa koirakansalaisia. Luntahan meillä on täällä niin paljon että riittää. Oman "koirapuiston" verkon ylimmät ruudut enää näkyy hangen alta. Pihan auraus ollut jo riittävä savotta ettei kukaan peltoa ole lähtenyt kolaamaan.  Tiet olleet aina lumipyryjen jälkeen vesisateen sulattamina  kaljamoina ja kun viimein jäätilanne korjautui -eli jäätyi, jäikin lumen alle yllätys ylltätys kiiltojäätikkö. 

 

Moni koiran ulkoiluttaja on onnistunut liukastelemaan, vaikka iso osa jo ymmärtää nastakenkien arvon. Vaan eihän se tarvitse kuin se yksi huolimaton kerta koiran kanssa tai ilman kun jalat lähtee alta. Jalostuspäivillä ilmeisesti useampikin ihminen otti lipat näyttely alueella, toivottavasti kellekään ei pahempaa käynyt.  -kop kop meillä ollaan onneksi tältä säästytty, icebugeilla pärjätty ja potkuri ollut hyvänä apuna lenkeillä, aina siihen asti kun viimein se hiekka tielle eksyy. Hangellakin on koitettu tarpoa muttei sekään sitten ollut se ideaalinen, sillä eipä se ole ainut se ihminen joka voi liukkailla itsensä loukata. 

 

Meillä on nyt nautittu kahdesta liukastumis vammasta peräjälkeen. Juuri kun Tahvon etureiden revähtymä alkaa olemaan muisto vain, onnistui Saaga liukastelemaan itsenä kipeäksi. Ensitöikseen kävimme molempien kanssa eläinlääkärissä, särkylääkkeet ja lepoa. Tahvolla oli onni saada laseria koirahierojalta ensiapuun ja fysioterapeutille vein sitten tutkittavaksi. Saagalle sain vähän nopeammin ajan fysikaaliseen ja kuvassa  Saaga tänään nauttimassa hoidosta. Onneksi mitään pahempaan viittaavaa ei löytynyt tälläkään kertaa ja venytellään ja vanutellaan ja ei rehkitä eikä liukastella niin eiköhän Saaga taas pian hyppele iloisesti joka paikkaan.

 

Lonkankoukistajan alue on arka saamaan osumaa kun jalka luistaa alta tai humahtaakin lumen läpi -tämän me olemme tänä talvena oppineet! Varokaa siis liukkaita myös koirien kannalta! 

 

 Muutenhan meillä on ollut varsin lystikästä juoksu aikaa kun Ukolla juoksi naisvieraita, yksi niistä oli karvainen joten odotelemme iloisia uutisia lopputalvelle. Siitä päästiinkin Saagan juoksuihin ja voi sitä lystikästä ilakointia pojilta, joten kiitos äidilleni Saagan hyvästä hoidosta, saamme nukkua yömme rauhassa paitsi että tadaa... siinä ne on Aavan juoksut. -eli taas mennään! -kukahan lie se on keksinyt hyvän idean seka laumasta. Kuiskaus Näillä mennään koitamme muistaa venytellä itsemme ja koirat japysyä pystyssä ja olla hukkumatta lumeen (jälkimmäisessä hyvä tavoite). Kesää odotellessa! 

 

 

 

 

 

Uusimmat kommentit

19.02 | 21:25

<3 niimpä!

...
19.02 | 21:01

Nyt kaikki hyvin, se on pääasia <3

...
16.01 | 18:05

Thaks! Happy new year to you too!

...
16.01 | 01:09

Greetings from the USA. What beautiful photos. It is our hope that one day we will add a Finnish Lapphund to our family. Wishing you a Happy New Year!

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS