Kuulumisia

Messarissa...

Tösös lukijoille jos kaikki eivät ole jo kyllästyneet odotteluun milloin se emäntä vaivautuu päivittelemään blogia... No täällä sitä nyt ollaan viimein, odottakoot nyt vielä joulunäpertelyt hetken. Onhan sitä koitettu "koko päivän" työvuoroista huolimatta vähän raksailla ja väsätä joulu juttujakin. Joista ainakin se joulu on aikataulunsa puolesta -pahasti vaiheessa  -mutta siitähän ei tarvitse karvakuonojen tressata. Emäntää kyllä vähän tressaa ettei kunnon pitkälle lenkille ole edes keritty...

 

No sitten niihin koiramaisempiin kuulumisiin, eli mikähän se oli se edellinen viikonloppu jota odotettiin oikeastaan enempi kuin joulua... Messarin voittaja-viikonloppuhan se. Jännitettiin pääseekö Saaga mukaan kun juoksuja pukkaa... -no pääsi tärpit ei ole vieläkään, mutta mikäs sen hauskempaa kuin huomata reisussa että tiputtaa se Taigakin :P -sorkke vaan jos jonkun tyttöjen perään intopinko riehaantui tai menetti sydämmensä meidän leideille, koitimme olla häiritsemättä suuremmin. Olihan meillä koko liuta uroita mukana itselläkin.

 

Reissu valmistelut oli iloista säätöä ja mm. missä sitä nyt yövytäänkään kun messarin hotellin tupla hinnoittelu sille viikonlopulle alkoi tuntua vähän liian suolaiselle ja mitä sitä laittaa päälle (-tyttöjen juttuja Silmänisku). Pakkaaminen jäikin sitten aika viime tippaan ja hiphei mikäs sen mukavampaa ku unohtaa hammasharjansa... Hotelli varaus oli sitten lopulta Espoon Celloon ja se todettiinkin varsin kivaksi paikaksi, senkin lisäksi että kaksi yötä jäi halvemmaksi kuin messarin yksi  Se montako liittymää onnistuu ajamaan v*tuiks sinne ensin mennessä onkin sitten toinen juttu. Kuiskaus Glo Hotel Cellossa oli mukavasti palvelut lähellä, pääsi ihan vähän shoppailemaan ja ruokapaikkojakin oli runsaasti mistä valita. Tosin ei tullut heti ekana koirien kanssa lenkkillä mulkastua että kummalla puolella korttelia se puisto oli...


No sitten itse näyttely hulinaan, perjantaina aamusta starttasimme siis messukeskukseen ja ihmettelimme kun ei tarvinnut jonotella mihinkään. Rauhassa odottelimme kehiä ja kehä oli todella iso. Meillä oli Saaga ja Sulo edustamassa, tuomarina Jussi Liimatainen joka ei ole kovin montaa kertaa rotuamme arvostellutkaan. Taiga oli käynyt hänellä eikä kummoista tulosta ollut utllut niin ajattelin ilmoittaa saagan joka oli korkeampi ja isompi korvainen {#smileys123.tonqueout} -ihan vaan muka päättelin Taigaa paremmin pärjänneistä, että olisi hyvä idea. No joo syteen meni, vaikka ei sitä tiedä olisiko muut sen paremmin kelvannut.

Pientä säätöä tuli kun paljastui että Sulolle ei ollut eläinlääkäri siirtänytkään ihan kaikkia rokote tietoja passiin Silmänisku -onneksi joustava palvelu ja puutuvat tiedot sai lähettää kopsuna rokotekortista sähköpostiin perässä. Minä sen sijaan näyttelin passia parin metrin välein -pistokokeet kun oli. Hämmentynyt


NUO H

"Kapealinjainen narttu, pitkä, kapea pää josta puuttuu pehmeys ilmeestä. Suuret korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Häntä alaskiinittynyt ja avoimena kannettu. Etuosa vielä kapea, muuten hyvä runko ja luusto. Lyhyt pehmeä karva. Erittäin kauniit liikkeet. Rotupiirteet saisivat olla voimakkaamat."

-kuulemma tosi kaunis muuten ja ihan hyvä ilman päätä ja häntää Silmänisku -ilmeen pehmeyden puuttumisesta kuului olevan moitteita muillakin että -nojaa ja onhan se pitkän mallinen en voi muuta väittää, mutta että häntä ei ole muka rodunomainen -sen voi tarkistaa rotumääritelmästä.


No eipä sitä jääty murehtimaan sillä Sulo suloisuus nappasi erittäin hyvänä nuorten urosten kilpailuluokan sijoituksen kolmas Leveä hymy -hyvä Sulo! Helsinki Winner koettu.


No uusi päivä -tai tarkemmin aamu ja kohtuu aikainen sellainen, varauduimme nyt niihin jonoihin ja hotellistakin aamupala pussukkana mukaan -vähän tuli niitä pekoneita ikävä kun niitä ei ollu osunu leivän väliin... No kuinkas kävikään sukkelasti oltiin paikalla ja eihän se säätö siihen loppunut nyt oli jäänyt Sulon numerolappu hotelliin. Nou hätä älypuhelimet ja sähköposti ja palvelu paikallaan -taas! -hienosti hoidettu järjestelyt, paitsi että sattu uuteen lappuun numerot väärinpäin Leveä hymy


Tuomarina meillä oli Guido Schäfer, Saksasta. Arvostelu oli saksaksi, muutaman sanasen vaihtoi englanniksi kun kysyi ikää -se me osattiin itse suomentaa. Oli aika jännää seisoa ja arvuutella mitä tykkää, kun ei ymmärtänyt sanaakaan oli arvosanat täysin ylläreitä ja kivoja ylläreitä riittikin koko laumalle.

Pojat oli valioissa, jengiä kehässä kun pienessä pirtissä -kehä oli kutistunut edelliseltä päivältä puoleen ja osallistuja määrähän rodussa oli yli sadan. No eipä meidän pojat kerinny kuitenkaan toisille murmutella ja Sisu harhautui jo syynäämään toista blondia poikaa kehissä että missäs se Ukko olikaan. -nääks mä kahtena sen jo?!! Kiitos Tuuli loistavasta händläyksestä Ukko valioissa erinomainen ja Sisu minun hyppysissä samalla arvosanalla. Luetutin käännös pisteellä arvostelut läpi mutten kirjoittanut ylös, kun voin vaivata ystäviä niillä myöhemmin (ei siis kerenny tähän hätään, terkkuja vaan mökkeilijöille). Ukko oli saanut mukavan itsensä näköisen arvostelun samoin kuin Sisukin sieltä löytyi puutteet mutta sävy oli iloisen positiivinen.

No sitten olikin meidän typykän vuoro, repsukka oli niin onnettomassa karvassakin että hieman jännitti viedä varsinkin kun edellis päivänä ei ollut näyttänyt edes lappalaiselle, sillä vitsailtiinkin että minkäs rotuinen meillä tänään on Leveä hymy


No ilmeeni olikin varmaan tosi ilahtuneen epäuskoisen kun erinomainen nassahti. Mutta olisittepa sitten nähnyt ilmeeni kun tuomari nappasi meidät kilpailu luokasta jatkoon ja neljäs sija Villi -tänään meillä on lapplainen mukana! SA:ta ei tullut, mutta Sulokin nuorissa uroksissa porskutti neljänneksi samalla arvosanalla kuin edellisenäkin päivänä. Vähän kyllä emännän hampaita nauratti kun arvostelusssa oli "puhutteleva kokonaisuus" ja oli pääkin ok ja häntä hieno! Leveä hymy -Saagalla on tapana jakaa mielipiteitä -tykätään tai sitten ei.


No eipä siinä vielä ollutkaan kaikki rennon rempseesti valio narttuihin niitäkin oli tungokseksi asti ja juoksimme seitsemän koiran satseissa... Meidän ryhmän neljä ensimmäistä oli Peikkovuoren edustajia ja siinähän se oli rento odotella tutussa porukassa, mutta se oli todellinen yllätys että sielläpä mekin posetettiin lopulta Taigan kanssa kolmen parhaan joukossa. Taigan upea sisko kakkosena ja voiton vei kaunis siskopuoli, heille nyt ei ole jakoja koskaan pärjätäkkään joten heidän jälkeen kolmanneksi sijoittuminen oli jotain aivan mahtavaa, Pohjoismaiden voittaja näyttelyssä. Villi -skumppa sihahti kyllä sen kunniaksi!


Sunnuntai vika kisapäivä Voittaja Winner, nautimme hotelli aamiaisenkin ihan paikanpäällä joten pekonitkin tuli syötyä... Kehiin mentiin Taigan ja Sulon kanssa, arvelin taustatyön perusteella että tuomari joka tällä erää oli Ruotsista Göran Bodegård tykkäävän Sulon tyypistä, samalla epäilin ettei tykkää meidän mistään koirasta (korkeammat pop) joten Taiga vain kokeilemaan (pienimpänä) onneaan.

No Sulohan olikin erinomainen Rakkaus ja sijoitus viides. Taiga valioiden kuudes ja sai SA:n paras narttu kehään ei tarvinnut, mennä mutta kasvattaja ryhmään kipitimme. Kolmesta ryhmästä voittajana ja ainoan KP:n saaneena jäimme odottelemaan isoja kehiä. Siellä vuoroa jonotellessa saimme pipareita ja suklaata ja olihan se hienoa päästä juoksemaan isoon kehään vaikka sitten vain läpi. Esiarvostelukehä kun oli aika säätöä hyvä että kerittiin saada kaikki koirat paikalle ja siten vielä ihmisetkin. No ainakin meillä oli hauskaa -kiitos team Peikkovuori!


Päivällä myös juhlistimme vuoden näyttelykoirakisan veteraanien voittajaa Maccea -Taigan ja Sisun isää, palkinnot niistä jaettiin isojen kehien lopulla, harmittavasti emme jaksaneet niitä jäädä enää odottelmaan vaan kotimatka koitti -työpäivä odotti maanantaina.

Onnea vielä kerran Taina & Macce ja Maccen kasvattaja Kuusisto myös Cool -sekä voitokkaat ja tuloksiinsa tyytyväiset lapikkaat ja miten upeaa että porokoira voitti BIS 1. 


Siinäpä ne oli häppeningit uusi maailmanennätys syntyi osallistuja määrässä 23000 koiraa oli ilmoitettu, toisaalta sitä ei niin huomannut tilaa oli aivan kohtuullisen paljon isoimpanakin päivänä eikä hirveitä jonoja syntynyt, koirille oli mukavat ulkoilutus paikat (vaikka sinne ei voinut kuulemma afgaania viedä kun muut koirat on siellä käyny tarpeillaan) ja siivous partio oli reipas, ainoa mihin parannusta toivoisi oli "kulkulupa juttuun" kun siitä ei löytynyt oikein tietoa, miten se toimii ja kun toisellakin tytöllä alkoi juoksut olisi ollut mukavampi vahtia leidiä häkissä vieressä kuin jättää autoon uroksen kanssa, eikä sen luvan saanti tietenkään enää onnistunut paikan päällä. No kaikki hyvin termiitit olivat omilla paikoillaan, kun välillä lenkillä käytimme ja vielä kotiin lähtiessäkin.

Hieno viikonloppu, huomasin töissä että vatsalihakset oli kipeät -no nauramisestahan ne! Kiitos Tuuli & Ville ja Sulo matka seurasta, Ukon hoidosta ja kaikki ihanaiset ihmiset joita kerkisimme näkemään. Hymyilevä

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.02 | 21:25

<3 niimpä!

...
19.02 | 21:01

Nyt kaikki hyvin, se on pääasia <3

...
16.01 | 18:05

Thaks! Happy new year to you too!

...
16.01 | 01:09

Greetings from the USA. What beautiful photos. It is our hope that one day we will add a Finnish Lapphund to our family. Wishing you a Happy New Year!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS