Kuulumisia

Vuodatus...

Hei kaikille lukijoille -kiitos että olette jaksaneet käydä täällä näitä mun nysväilyjä lukemassa ps. toivottavasti mun äikänope ystävä ei ole kovin usein saanut mikreeniä, kun en kirjoittele hääviä suomee Kuiskaus No enhän se tosiaan minä ole joka täällä pääosassa heiluu -kyllä ne on nuo omat rakkaat! Rakkaus suomenlapinkoiriin on vaan niin jotain! -no varmasti joka rodussa omat juttunsa ja voi rakastaa vaikka kaikkia en sillä sano, mutta omalle kohdalle se lapikas on vaan niin iskenyt lähtemättömästi -se rakkaus  vain pitää kokea! 

 

Lapikkaat on niin ihanan aitoja, avoimia, sydämmelisia ylitsepursuavan rakastavia -no joo osa hienotunteisen cooleja, mutta kuitenkin. Välillä liian fiksuja välillä koomiset tyhmiä, välillä vaan sydän pakahtuu niiden kotkotuksista. Itsenäisiä ajattelevia ja toisaalta ihan vietävissä, pitää vain olla ovela, osata haastaa -antaa tilaa, jakaa rakkautta. Sitä se kaikki on ei liian helppoa ei liian vaikeaa kasvunpaikka joka tekee ihmisestä paremman ihmisen -paremman koira ihmisen!

 

Miksi täällä nyt vuodatan on hyvinkin se että juuri nyt on tunteet pinnassa, viimeiset muruset on pesäkolosta maailmalle lentäneet. Se on onnellisen katkera tunne sekoitus iloa, onnea ja surua ja ikävää! Ihan liian vaikea kuvailla! Peikot vievät mennessään niin paljon iloa ja onnea vaikka vaivaa ja haatettakin, mutta se jaetun ilon tunne on se mikä kantaa. Rakastavat perheet jotka ovat sinnitelleet viikkoja saadakseen sen murun omakseen noutaa. Ei saa kasviksena tuntea kuin iloa! Onni on se pieni pulleropoika joka tuolla tuhisee. -sitä mietin että nyt pitäisi ajatella että me olemme ne onnekkaat joilla kotona uusi pentu -ei ne ihmiset jotka ovat joutuivat heipat sille seitsemälle rakkaalle sanomaan! 

 

Niin tästä se alkaa arki -mikä arki?! Onko se tyhjyys kun kahdeksasta vain yksi on siinä juuri jaloissa puremassa varvasta vai täyttääkö se juuri yksi sen kolon minkä he kaikki olisivat keinutuolin jalkaan järsineet. Veikkaan jälkimmäistä -kyllä Tahvo osaa! Onneksi ne kahdeksan ovat kaikki läsnä -he ovat kuvina, videoina, kuulumisina -äidin puheluna että pitääkö jäykkäkouristus rokote uusia kun pentu puri nilkasta? Ne on onnen pilkahduksia ne on haasteita -ne on elämää!

 

Näillä mennään tänään -vuodatus haikean suloista ikävää -rakkautta ja kuten ystäväni Tuuli tituleerasi "hullu koiratäti"! Sydän -kiitos kaikille ihanille ihmisille ja varsinkin niille syötävän suloisille ryökäleille jotka veivät mun sydämmen. Kasvis täti kuittaa huippu kokemuksesta ja toivoo uutta pentuetta sitten joksus -no ei haittaa vaikka ihan pian!  Puhumattakaan että jaksaa silti tressata että kaikilla on kaikki hyvin ja kaikki pysyy terveenä ja ja jaja jaja..... 

 

Ihanaa, rauhallista pääisäistä kaikille  (ei koske pentu perheitä rauhallisuus) -paitsi meitä meillä on vain nyt tosi hiljaista! Epävarma

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Helena | Vastaa 20.04.2014 10.41

Kiitos Minna, täällä tuhisee yksi noista ihanista pennuistanne! 2 yötä takana, kaikki kakat tehty ulos, pissatkin suht hyvin paperille! Onni on ihana Pyry <3

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.02 | 21:25

<3 niimpä!

...
19.02 | 21:01

Nyt kaikki hyvin, se on pääasia <3

...
16.01 | 18:05

Thaks! Happy new year to you too!

...
16.01 | 01:09

Greetings from the USA. What beautiful photos. It is our hope that one day we will add a Finnish Lapphund to our family. Wishing you a Happy New Year!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS