Nonnii...
Kotiuduttu ollaan ja kuulumisten päivitystä siis vuorossa. Reissusimme Virossa ensin Pärnussa koko laumalla ja kehissäkin piipahtaen ja sitten mökkeilyä Hiidenmaalla
sisältäen Saarenmaa visiitin ja kotiuduttiin Tallinnan kautta yöpyen siellä siis. Tälläkertaa kaikilla oli oikeat passit tallessa ja oikeat päivät hotellivarauksissakin, mukava reissu hyvässä seurassa kelitkin
mitä hienoimmat! -Kiitos!
Ensiksi siis
suuntasimme Pärnuun ja majoittuessa hieman huvitti kun Sadama Villan respassa hotellivirkailija laskeskeli koirien yöpymis hintaa ja järkyttyi. No onhan se hyvä että maksun vastaan ottaja järkyttyy summasta eikä
maksaja 
-ei sillä laumalla majoittuminen ei kovin halpaa lystiä ole mutta jossain on yhdenkin koiran maksu
saman verran kuin mitä neljän tunkeminen samaan huoneeseen maksoi, Ukko kun punkkasi poikansa Sulon kanssa.
Perjantaina oli
eka kehä pieni ryhmänäyttely jonne Tahvo oli ilmoitettu vauvva pentuihin ja Sulo eno avoimiin, tuomarina hääri lapinkoirat hyvinkin tunteva Esa Ruotsalainen.
Tahvo:
"Ex. type, g. propostions cor. expression, tail set needs to be higher, g bones & angletion? (apteekkiin vietävä
tämä tulkittavaksi) typical puppy coat, cor. movement, lovely temperament" -eli erinomaista tyyppiä, hyvät mittasuhteet oikea ilmeinen, häntä tarviisi olla ylempänä (korkeampi kiinitys tai paremepi kanto) hyvä luusto
ja veikkaus kulmautuminen? tyypillinen pentu turkki, oikea liike ja ihana tempperamentti (luonne). Näillä irtosi kunnia palkinto ja rop "beebi" ruusukkeet sekä puru herkut 
-Tahvo esiintyi oikein
nätisti vielä kun sen hännän saisi selällä pysymään, kehän jälkeen tyytyväisenä mussutti palkintoluuta, rento jätkä kuten isänsä. Sulo eno oli erinomainen mutta ei kuulemma sertin
arvoinen sinä päivänä -turkkiakin kun ois pitäny olla enempi.
Tarkoitus oli kipaista vielä loppukehässä ja raahauduimmme
illasta kiireellä ja tohinalla takaisin näyttelypaikalle ja odottelemaan kehän nurkalle että koska saavat ryhmät pystyyn... siinäpä sitten odottelimme onnemme ohi 
-väärä kehä! -Eipä ollut havaintoa että kyseessä oli kaksi ERI näyttelyä samaan aikaan samassa paikkaa ja kaksi ERI loppu kehää ja se toinen eli meidän olikin
rakennuksen takana "piilossa". -että sellainen moka, juuri valitsivat parhaan beebin kun epätoivoisesti kyselimme kehän ympäriltä mikä kehä mitä arvostelavat -no kukaan ei siinä tiennyt, mutta selvishän se
kehän jälkeen... -noo opittiinpa jotain jos sinne eksytään uudestaan -pikasen kyllä harmitti täytyy myöntää... -anteeksi seuralaisille siitä!
Kehän jälkeen jumitimmekin terassille ja tapasimme useamman mukavan koiraihmisen ja siinä sivussa
opimme myös uusia juttuja rescue ihmiseltä miten Kyproksella kohdellaan koiria, ei tule siitä meidän matkailu kohdetta! Siinä sivussa kaikki saivat kyllä aimoannoksen lapikas tietoutta (mitäs kysyivät) -koirat tykkäs
rapsuttelijoista!
Lauantaina olikin sitten isukin vuoro mennä kehiin: kansainvälinen näyttely ja haaveena cacib, sitä en kyllä edes
uskaltanut toivoa kun upea Halti mm. oli kisa kumppanina ja kun yhteensä 4 valiota tavoitteli samaa. -mutta ihmeiden aika ei ole ohi Harto Stocmari tykkäsi meidän nalleluppakorvasta (on tosin tykänny Taigastakin sertin verran)
"masculine, cor. proportons. ex.head g.expression corr.bite, g. topline, tailset, well bodied, g coat guolity, mowe well from site, little closed behind, nice temperamet"
ja vapaata suomennosta: maskuliininen oikea mittasuheinen, erinomainen pää, hyvä ilmeinen, oikea purenta, hyvä ylälija, hännän asento, hyvä runko ja turkin laatu, liikkuu hyvin sivulta, takaa hieman lähekkäin,
kiva luonne.
tällä irtosi paras uros ja se toivottu cacib ja vsp Halti komistus oli uroksien kakkonen ja nappasi sertin jota me ei tarvittu ja valioitui hienosti! -Onnea Haltin perheelle! -Suloa ei hotsittanut yhtään edes esiintyä ja tulos erittäin
hyvä.
No sunnuntaina sama ruljanssi uusiksi
ja Olga Dolejsova tuomaroimassa. Järjestys heitti häränpyllyä uroksissa, Sisun korvaa koitti tuomari nostella pystyyn ja arvostelussa se oli jotain "pehmeä korva" joku muukin pikku miinus oli ja tulos erinomainen valioiden nelonen
ilman sa:ta -arvostelu on venäjäksi joten nyt ei enää muista suomennosta, mutta erinomaista oli kaikenlaista ympärikoiraa...
Sitten
pääsimmekin jännäämään parasuros kehää koska Sulo nappasi erin ja sa:n ja niimpä vaan punapää kipaisi joukon kakkoseksi valio uroksen jälkeen ja kotiin viemisiksi napsahti serti -Onnea! -jokaiselle oli menestyksen päivänsä joten tyytyväinen seurue hajaantui kohti Suomea ja kohti Hiidenmaata.
(Hiiumaa viroksi -ei tarkoita hiittä) 
Lautalla saarelle ja siitä mökille, ohjelmassa elbailua meressä polskimista, grilailua, shillailua, kesästä nauttimista. Karvaiset saivat vapaana
juoksennella mökin isolla nurmikko pihalla, käväistä meressä ja helteen helliessä varjopaikat olivat ne mieluisimmat. Muutamana päivänä lenkkeilimme kylälle ja yksipäivä retkeiltiin Saarenmaalla kiertoajellen
nähtävyyksiä kuten kraateri järvi ja Panga Pankin kallio, koska suorat lauttayhteydet olivat aika minimaaliset kotimatka taittui mantereen kautta vähän pidemmällä kaavalla, mutta mitäpäs väliä
sitä lomalla... Jännin hetki koittiin viikolla kun lenkiltä tullessa aivan mökin nurkalta pyyhkäisi villisika tien yli -siinä oli poropaimenet hetkessä menossa sikopaimeniksi 
-onneksi lauma kiinni ja onneksi ei vihaista emää/karjua perässä, kun kauhean suuri ei se possu ollut. -röhkö ääniä
kuulimmekin viikolla, ne kuulemma käyvät ihan nurkilla syömässä... Merikotkakin pongattiin taivaalta kun lokit kiljuivat hätää kärsimässä, kyhmyjoutsenet ja monet muut vesilinnut kelluivat merellä
ja viereisellä niemellä laidunsi iso hevoslauma -aikas ihanaa
Sitten se koitti se maanantai... -lähdön hetki haikea, ehkä joskus palaamme vielä, sitä ei tiedä
koska. Suuntima kohti Tallinaa ja rynkytystä tietyö pätkien läpi... Siinä matkalla vähän funtsailimme minne uskalletaan meidän laumaa tarjota -leirintäalue näyttelyteltan kerako on meidän kohtalo? Siinä
matkalla nettiä plarasin ja kysäisin jo yhden hotellin mitä tarjolla -sviitti 250,- + 60,-koirista -jos ei kuitenkaan... Tietyö oli sulkenut myös Pärnu maantieltä keskustaan tulevan väylän joten lentokentän
nurkan kautta kaarros cityynpäin sinetöi ajatuksen että siinähän jossain oli Susi-Hotelli että jos kysytään sieltä Ülemistelle kun ei koiria tarvinnut tarjota.
No meitä lykästi tilaa oli ja koko lauma kelpas kohtuu hintaankin vielä. -googlemaps lauloi kun ihmeteltiin oltiinkos kaukanakin kaikesta -no vähän mutta normi lenkin puitteissa syömään kanttis paikkaan ja koiratkin
pääs kastamaan varpaita mereen... 
-siinäpä sitä katseltiin uusia maisemia Pae-järveä
ja osaa Kadriorgin puistosta, punkka oli hyvä ja aamulla virkeänä aamupaan jälkeen pienen shoppailu kierroksen siivittämänä laivalla kohti koto suomeen. Pilvinen viileä sää oli kuin tilauksesta kerkesi pikaisesti
kipittää tärkeimmät ostokset kuten pieni tärkeä puuttuva osa keittiötä. Koiria kun ei todellakaan jätetä kuumenevaan autoon! -eikä niitä lapsiakaan -yksikin uutinen on liikaa, yksikin kärsivä
on liikaa vaikkei koskaan otsikoihin asti pääsisi! Laivallakaan ei onneksi helle vellonut, kannella tuli jo kylmä -kuulosti ihan kotiin paluulta 
Niin siinä vierähti
puolitoista viikkoa mukavasti, kyllähän se silti aina on kotiin mukava palata. Kotitontut kastelivat kukatkin hyvin ja kaikki oli kunnossa... -Kiitos!
Loppu lauma palautui kotiin ja Helinäkin Tessun kanssa päivähoitoon. Pienet näyttely treenitkin siinä vetäistiin ja sunnuntaina edessä epävirallinen pentunäyttely Tampereella, joten jänskää
mitähän siitäkin tulee 