Kuulumisia

töttöröö...

Heips kaikille...

 

Tänään ajattelin kirjoitella koiranäyttelyistä. Olihan juuri tilastoja heitetty ilmoille että se on suosituin harrastemuoto koira puolella. 200 000 käyntiä vuonna 2014, agilityn kisojen/kokeiden parissa oli 110 500 käyntiä ja muissa tuhansista - kymmeniin tuhansiin kertoihin, eli aika hulppea johto näyttelyillä. Niin näyttelythän toki on ajatuksena jalostuksen apuväline, nykykäytännössä harraste muoto siinä missä vaikka golf... -ihan vaan sillä että ei ole muuten halpa harrastus tämäkään. 

 

Niin ja harrasteluahan tämä kirjaimellisesti on, rotuhan on aivan väärä jos ajatellaan että tosissaan kisaamaan lähtisi. Lapikkaita on ihan pirusti ja suomessa paljon laadukkaita kisaajia kehissä. Todella harvoin tämä runsaslukuinen jengi kisaa ryhmien voitoista ja todella harvoin Best in show sijoista.  No mikä sitten saa sinne kehän nurkille kökkimään, usein tämän rodun kehät ovat ihan pihalla tuulessa ja tuiskussa jos ei niin ahtauduta postimerkin kokoiseen kehään, sisähallin ahtauteen ja hikoillaan. 

 

Olisiko se suunnittelun riemu kun arvotaan, mikä  se tuomari on miehiään/naisiaan -tykkääkö se tuosta vai tuosta plarataan ehkä tuloskia uskaltaako sinne viedä blondin, miten lie jos korvakin lerpattaa... Lähettäiskö sittenkin jonnekin kauas ja kerkeisikö hotelli aamiaiselle, vai olisko sittenkin vain lähdettävä  aamuyöllä ja ajamaan sen  300km että pääsisi  odottelemaan tai vaihtoehtoisesti kiireen iskiessä jonkun sähellyksen vuoksi  juoksemaan kehään omakin tukka pystyssä. Pari kiekkaa kehän ympäri ja seisot minuutin pari ihan vaan nähdäksesi viuhkasta vilautuksen (joskus sai sentäs nauhan pätkän),  vikalista kouraan ja eikun kotia kohti. -Eikö kuulostakin houkuttelvalle jo ihan tuolleen lyhyesti referoituna? 

 

Oisko se hohto siinä että koskaan et voi tietää tiputtakko se ilmoitettu koira karvat juuri ennen näyttelyä... ja arvot sitten  kehtaatko mennä, vaikka onhan se maksettukin. Vai kenties siinä että junnu saikin kauheat riemu hepulit matkan nukuttua ja hyppii tasajalkaa ravaamisen sijaan tai se uros on naama kiinni maassa kun hyvän tuoksuinen tyttö siitä mennyt ja tunnet itsesi niin maan loistokkaaksi händleriksi. Vai kenties ne yli pari euroa maksavat kisamakkarat jotka vetää puoleensa. Nyt toimitus kyllä huomauttaa että kahdessa viime ryhmänäyttelyssä ollut ihan kohtuu hintaiset makkarat :) Joskus taas maksat viisi euroa parkkia että pääset jonnekin mutapellolle rämpimään kamojen kanssa. Tai tarpomaan muuten sen puolikilometriä häkit reput teltat yms. intopinko koirat vöyhöttäen jostain tien varresta  että näät vilauksen edes kisapaikasta. 

 

Jonotusta, tavaroiden kanssa ähellystä ja mikäs sen mukavampaa kun joku rokotus tieto onkin hukassa. -ups väärä sivu... Jonkun arvonsa tuntevan rodun omistaja käskee painua vit***  heidän tieltään  ja joku tunkeekin telttansa sinun  naaman eteen että joudut narujen välistä pujottelemaan jotenkin kehiin. Joku on tuonut niin leppoisan kaverin näyttelyyn että et uskalla häkistä ohi kunnolla mennä ja jonkun juoksuinen narttu karkaa kehästä pörräämään urosten luo. Saatikka kun kehä onkin yli tuntia aikaisessa (vaikkei saisi) vaikka olet ollut kisapaikalla jo toista tuntia meinaat myöhästyä omasta kehästä. Tai kun koirasi rotu onkin merkattu ulkomailla väärin joksikin muuksi. -no kaikkea sitä voi sattua... ja meillehän näitä on sattunut Leveä hymy -kuten nyt vaikka viimeksi mahalaskulla kehään päätyminen.

 

No mikä se sitten on, joskushan sitä jotain on voitettukin ja joo se on ihan kivaa, muttei se koko juttu ole siinäkään. Niin ja yleisin kysymys muuten ei koiranäyttelyistä mitään tietäviltä on että voittaako niistä paljon rahaa Villi -Tarttisko kertoa että ei siitä ilosta vain maksetaan että päästään. Olisiko se ilo kuitenkin ne ihanat koirat ja ne syntyneet sosiaaliset verkostot, ystävät ja kaverit joiden kanssa harrastetaan. Käydään ne jälkipuinnit tai vaikka afterbartyt.  Touhutaan ja tohelletaan yhdessä. Voitetaan itsemme kehässä ja olemme ylpeitä jos karvakuonot esiintyy nätisti ja saatika sitten jos vielä jotenkin sijoittuu. Päästään kotinurkista jonnekin reissuun ja joskus kerkeää sille hotelli aamupalallekin... Silmänisku

 

Niin mitäs meille kuuluu... Ollaan treffailtu, treenailtu, kisailtu ja nautittu auringosta ja hankikannosta. Siinäpä ne tärkeimmät. Emäntä on kyllä todella ylpeä pienestä tohvelisankarista Tahvosta joka nappasi toisesta kisasta peräjälkeen paras uros 2. sijan tällä kertaa varasertin kera, mutta se tiukkaakin tiukemmalta tuomarilta saatuna tuntuu huisilta voitolta.  Sisko likka heitti sitten turkinsa narikkaan joten hip hei... ja irtokarvaa on 3/5 ilmoilla. Joissa se hyvä puoli että Taiga tekee varmaankin juoksuja pikkuhiljaa. Hymyilevä Ensi viikonloppu meneekin sitten kisaillessa huippu porukassa Turussa ja voi kun odotan jo kovasti että nään pari peikkolapsosta samalla  Sydän -mukavaa viikkoa kaikille! 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

19.02 | 21:25

<3 niimpä!

...
19.02 | 21:01

Nyt kaikki hyvin, se on pääasia <3

...
16.01 | 18:05

Thaks! Happy new year to you too!

...
16.01 | 01:09

Greetings from the USA. What beautiful photos. It is our hope that one day we will add a Finnish Lapphund to our family. Wishing you a Happy New Year!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS