Se on moro...
Sitä koittaa vaihteeksi avata sanaista arkkua ja raapustaa jokusen rivin saas nähdä pitkästikö kerkeen kun itkuhälyttimestä alka kuulua ähinää.
Sitähän se on tämä lapsiperheen arki pienen ehdoilla mennään ja vähemmän kiireelliset jutut hoidetaan sitten joskus. Itseasiassa minulla oli ajatus jossain vaiheessa että kirjoittelen koira/lapsi teemalla tovin
juttuja, no jos nyt saisin tämän yhdenkin. Toisaalta mitäs kerrottavaa minulla aiheesta olisi joka ei olisi tullut jo selville aikaisempien pikku kuva päivitysten myötä.
Luottoni rotuun oli vahva ennen Hugon syntymistä, tiesin että lauma suhtautuu pieniin ihmisiin
vallan hyvin. Varovaisen uteliaasti ja näinhän se on mennyt. Vallattominkin Helinä joka ei ole saanut juurikaan kosketusta muihin lapsiin osasi olla hyvin luontevasti Hugon seurassa, eikä siihen tarvittu muuta kuin antaa mahdollisuus. Sisun
höpsähtäminen vauvvan perään oli jotain niin hauskan sydänmellistä. Sisu on selvästi isännän ja pojan koira. Sisulta ei varmasti mene ohi missä vauvva luuraa ja tervehtiä pitää... -pussaissi
varmaan puhki jos saisi 
Vähän
joutuu rajoittamaan toisen intoa, mutta voi kun poika kasvaa ovat varmasti melkoinen pari. Toisaalta jo nyt Tahvo on se joka haluaa kelliä vauvvan lähellä ja tekee sen niin hienovaraisesti että on varmasti helposti lähestyttävä
pienestäkin ihmisestä. Tytöille lapsonen on osa laumaa joka tarkistetaan ja tutkaillaan aina ohi mennen, ovat jo tottuneet että vauvvasta lähtee myös kovempaa ääntä eivätkä enää ole niin huolissaan
-kyllä mamma hoitaa ihan ite kakaransa.
Vaunu
lenkkeilykin sujuu jo jokseenkin, hihnojen ja koirien asemointi tuo silti välillä harmistuneita huokauksia. Itsepä antanut jengin talsia pikkuteillä ja poluilla mitä reunaa tykkää, siinäpä on äkkiä hihna
renkaiden ympärillä jos löysää enempi. Isolla tiellä ei toki tätä ongelmaa ole. Flexi toimi tässäkin tai lyhyempi talutin jolloin kulku asettuu vierelle enempi. Helpompi olisi silti viedä yksitellen lenkille
-noh siinähän olisi kunto haastetta itsellekin heittää 5x 5 lenkkiä
Mitäpä muuta koira saralta -karva uutisia: Taiga
tosiaan kävi näyttelyssä ja jäi karvan kasvattelu tauolle. Saaga on lähestulkoon karvaton ja juoksuja tekee, Ukko kasvattelee jo villaa takaisin voisi päästä veteraani kehiin vielä tämän vuoden puolella.
Pörheimmässä lookissa olevat pojat Sisu ja vähän vielä turhan niukassa turkissa oleva Tahvo pääsee kehiin jo viikonpäästä Lahdessa kun on vuotuinen lappalaiskoirien syys erikoisnäyttely. Saapa nähdä
miten klaarataan kehät "juniorhändlerin" kanssa 
Ohjelmistossa olisikin sen jälkeen Seinäjoen näyttely
kuukauden päästä, että parempi ois sujua! Hellusella oli juoksut juuri ja typykkä kasvatelut jo karvaa ja ikävä kyllä vähän vararavinto kerrostakin joten kisadietille että pääsisi loppuvuodesta
edustustehtäviin. (äitille terveisiä!) 
Saagan merkit että juoksuja tulossa saa kyllä emännän pyörittelemään vihreitä
silmiään ja haromaan karvojaan että mistäs me nyt napataankaan Taigalle kokeeksi sulhoa joka saisi vanhanpiian pään käännettyä. Kriteerit tuntuu olevan tiukat niin emännällä jos koirallakin 
-noh ehkä tähän joku ratkaisu / kompromissi keksitään ja kokeillaan onnea, Taigan juoksut tulee
kummiskin Saagan perässä.
Mitäpä
muuta koiramaailmasta, ainakin on taas ripulia liikkeellä -pitäkää varanne ja maitohappovalmisteita kaapissa! kop* kop* jos vältyttäisiin kun pitkästä aikaa koiranilmoille lähdetään. Lämmin syksykin
joten vielä saa pitää varansa punkkien vuoksi ja madotuksellakaan ei vielä ole kiirusta. Nautitaan kirkkaista syyssäistä ja ulkoillaan paljon että jaksetaan sitten talven pimeinä aikoina...