Heipä hei...
Ompa tämä vaan
lystikästä koittaa blogata taaperon kanssa joka osaa jo kiipeämisen lisäksi juostakin, joten silmät ois oltava selässäkin eikä koneella turhia kökitä 
Pahoittelen siis hidasta päivittymistä! Yhdenkin melkein valmiin tekstin kun poika hävitti sammuttamalla koko koneen ohi mennessään 
Meidän syksy on ollut
aikas synkkä, perhepiiristä kun menetimme Tessu-koiran ja tämän isännän peräjälkeen, äidilleni ja Helinälle kovasti voimia ja tsemppistä uuteen arkeen. Hyvät muistot säilyy rakkaista! 
Toinen vähän
mielen matalaksi vetävä asia on että astutimme uudestaan Taigan ja noh eipä meille pentuja suotu edelleenkään, vaikka kaikki vaikutti hyvälle. Aikalailla on "hanskat tiskiin" olo mutta ehkä tutkitutamme vielä yhden
jutun -kiitos vaan vinkistä ystävälle, häntäpystyssä kohti uusia pettymyksiä katsotaan selvinneekö mitään ja tuleeko vielä joku yritys jonkun uroksen kanssa. Tässä täytyykin nyt suunnata
ajatukset tosissaan sitten Saagaan ja miettiä uroksia, toinen kyllä jo juoksisikin ihan pian että kiirus tulisi tähän hätään, mutta tosiaan terveet, komeet ja hyväpäiset saa ilmoittautua blondille sulhoksi! 
Harraste saralla
ollaan pysytty vain lampaiden parissa, kehät odottaa parempia karva-aikoja. Tahvon kanssa meinasi jo mennä tahkoamiseksi paimennus mutta homman pelasti Minna Mäntyranta-Mustosen paimennusleiri josta saatiinkin uutta tuulta purjeisiin. En ollut
varsinaisesti ilmoittautunut kuin kuuntelu oppilaaksi jos vain Hugo viihtyisi edes hetken mutta mikä onni, poika viihtyi ja ihanat leiriläiset jeesi joten sain toisenpäivän vapautuneen paikan ihan koirallekin.
Vähänkö jännitti mennä oman pikkupöhelön kanssa gurun oppiin, Minna tuntee ja tietää lappalaiskoirien varmaan kaikki kotkotukset
ja mitä niiden päässä liikkuu jos liikkuu... ja tietää miten ne saadaan tekemään töitä. Vankalla kokemuksella hän kyllä osaa sanoa onko koirassa ohjaajineen kehityskelpoista potentiaalia ja
ratkoa ongelmia mistä kiikastaa. Meille tuli kotiläksyä yhteistyön kehittäminen, ettei koiruus paimentele vain omaksi ilokseen vaan tekis sen mulle. Onhan se myönnettävä että lauman kanssa ollaan enempi kaikki
yhdessä koirat ja lapsi yhtä laumaa ja unohtuu se että pitää olla myös ihan kaksistaankin välillä -laatuaikaa (koskeekohan tämä parisuhdettakin!??). -ei passaa möläyttää ettei tule laskua parisuhdeleiristäkin 
Noh kuitenkin ne pari kierrosta peltoa ympäri oli hyvinkin mieltä avartavia ja niillä vinkeillä
jatketaan. Niin hyvä fiilis jäi kaiman kauniista sanoista, kun kehui Tahvon luonnetta että vetää vieläkin suuta hymyyn kun muistelee, siinä on aina vaara sokeutua omille koirilleen... Mukava kyllä oli leirikin,
aurinko paistoi ja aurinkoiset ihmiset lampaiden parissa -lappalaiskoirat on tietty aina pop ja iso kiitos myös tietty kuuluu meidän vakio goutsille Virpille ja Tukkolantilalle! Pari kertaa ollaankin nyt vedelty treenejä ja mukavasti
ollaan päästy hommassa taas vähän eteenpäin 
Seuraavat haasteet meillä onkin karhu-testi joka onkin jo ihan pian lokakuun alussa. Tässä on myös kerittävä piipahtaa katsomaan Ukon ja Nastin ihania pentuja kuinka ovat jo kasvaneet. 
Koira treffailuja/treenejä voisi taas suunnitella, kun ei nyt olekkaan niitä pentuja tulossa eikä tarvitse olla extra tarkkana.
Tosin eipä tuo varovaisuus koskaan pahasta. Laukaan keskustan nurkilla oli jonkun pihaan heitelty rotanmyrkky-jauhelihaplleroita no ei varmaan emännälle vana koiralle ja vastahan tuossa oli uutisissa että parvo-sairas pentu Jyväskylässä
hoidossa, sarjassamme pimeitä maahantuoteja pentutehtailun saralta, liekkö jäi henkiin? -koska ihmiset oikein oppisi!!!
Aurinkoista
syksyn jatkoa kaikille koitan päivittää karhu-testi jutut mahdollisimman pian ja noh tällä mammalla alkaa työtkin tosin osa-akaisesti mutta kuitenkin niin arkeen vähän lisää haastetta. Tosin osaltaan odotettukin
että jäisi myös harraste kassaan paremmin valuuttaa joten olisi enempi kertomistakin ja terveystarkit myös odottaa mitkä tälle vuotta vielä tavoitteena joten kuulumisiin!