Moikka,
Nyt on ihan pakko vähän avautua tästä talvesta ja varoittaa koirakansalaisia. Luntahan meillä
on täällä niin paljon että riittää. Oman "koirapuiston" verkon ylimmät ruudut enää näkyy hangen alta. Pihan auraus ollut jo riittävä savotta ettei kukaan peltoa ole lähtenyt kolaamaan.
Tiet olleet aina lumipyryjen jälkeen vesisateen sulattamina kaljamoina ja kun viimein jäätilanne korjautui -eli jäätyi, jäikin lumen alle yllätys ylltätys kiiltojäätikkö.
Moni koiran ulkoiluttaja on onnistunut liukastelemaan, vaikka iso osa jo ymmärtää nastakenkien arvon. Vaan eihän se tarvitse kuin se yksi huolimaton kerta koiran kanssa tai ilman kun jalat
lähtee alta. Jalostuspäivillä ilmeisesti useampikin ihminen otti lipat näyttely alueella, toivottavasti kellekään ei pahempaa käynyt. -kop kop meillä ollaan onneksi tältä säästytty, icebugeilla
pärjätty ja potkuri ollut hyvänä apuna lenkeillä, aina siihen asti kun viimein se hiekka tielle eksyy. Hangellakin on koitettu tarpoa muttei sekään sitten ollut se ideaalinen, sillä eipä se ole ainut se ihminen
joka voi liukkailla itsensä loukata.
Meillä on nyt nautittu kahdesta liukastumis vammasta peräjälkeen. Juuri kun Tahvon etureiden revähtymä alkaa
olemaan muisto vain, onnistui Saaga liukastelemaan itsenä kipeäksi. Ensitöikseen kävimme molempien kanssa eläinlääkärissä, särkylääkkeet ja lepoa. Tahvolla oli onni saada laseria koirahierojalta ensiapuun
ja fysioterapeutille vein sitten tutkittavaksi. Saagalle sain vähän nopeammin ajan fysikaaliseen ja kuvassa Saaga tänään nauttimassa hoidosta. Onneksi mitään pahempaan viittaavaa ei löytynyt tälläkään
kertaa ja venytellään ja vanutellaan ja ei rehkitä eikä liukastella niin eiköhän Saaga taas pian hyppele iloisesti joka paikkaan.
Lonkankoukistajan alue
on arka saamaan osumaa kun jalka luistaa alta tai humahtaakin lumen läpi -tämän me olemme tänä talvena oppineet! Varokaa siis liukkaita myös koirien kannalta!
Muutenhan meillä on ollut varsin lystikästä juoksu aikaa kun Ukolla juoksi naisvieraita, yksi niistä oli karvainen joten odotelemme iloisia uutisia lopputalvelle. Siitä päästiinkin Saagan juoksuihin ja voi
sitä lystikästä ilakointia pojilta, joten kiitos äidilleni Saagan hyvästä hoidosta, saamme nukkua yömme rauhassa paitsi että tadaa... siinä ne on Aavan juoksut. -eli taas mennään! -kukahan lie se on keksinyt
hyvän idean seka laumasta. 
Näillä
mennään koitamme muistaa venytellä itsemme ja koirat japysyä pystyssä ja olla hukkumatta lumeen (jälkimmäisessä hyvä tavoite). Kesää odotellessa!