Hei vaan kaikille...
Tulokset varmaan jo näkyneetkin mitä erkkarista saatu mutta, reissu kertomukset viimein tässä.
Eli vuotuiset Lappalaiskoirien Kevätpäivät olivat Siilinjärvellä Kuopion
kupeessa, jonne olin ilmoittanut lauman koiria. Päätin lähteä pienelle maakunta kierrokselle kun halusin osallistua kevät kokoukseen jossa Taigakin palkittiin kansainvälisen muotovalion arvon saavuttamisesta muistolautasella.
Kasvatti tyttöä kävin moikkaamassa Pielavedellä, vierailu tosin jäi vähän lyhyeksi kun seudulla jyllännyt vatsatauti oli saavuttanut perheen viikolla ja en tohtinut kokeilla onnea vieläkö se voisi tarttua.
No ei tullut tautia edes sieltä Siilinjärveltä jossa kuulemma Noro-virus oli näyttelykansaan kaatanut. (kuvassa Minni)
Niin Minni tosian (U.Sallan Suttura) oli varttunut melkoiseksi sutturaksi aivan ihana tyttönen ja varsin muodollisesti pätevä misseilyynkin, karjan kanssa Minni pyörii
apuna, vasikat hällä erikois alaa, Minnillä oli kaikki vallan hienosti maalaiselämää vietellessä. Ehkä joku päivä saisin Minnin perheineen mukaan kokeilemaan kisaonnea, joku kun vaan kerkeäisi Minnille
autoilua opettaa niin eikun menoksi! 
Sutturan luota suuntasin laumani kanssa moikkaamaan Sirpaa ja Sara labbista seka heidän perhettä. Koiruudet sai riekkua ensin ulkona ja lapset hoiti
sitten rapsuttelu kiintiön täyteen. Emäntä kiittää, varsinkin herkuista! 
Kuudelta olimme sitten Riinan kanssa asemissa Kevät kokouksessa, kiitos seurasta!
Lautanen tuli pokattua ja paljon onnea kaikille palkituille! Special terkut Taigan kasvattajalle Tainalle huikeasta menestyksestä niin kasvattien kuin kasvattajakisojen saralta!
Siinä viellä moikkasimme kavereita tressasimme miten saamme kaikki koirat kehään yhden händlerin peruuntuessa viime tingassa ja hipsin
sitten yöksi Kuopioon, kiitos Salosille jälleen majoituksesta.
Iltapisulenkiksi keksin valita lyhyen metsäpolun
talon vastapäätä ja siellä kapealla lumisella polulla rämpiessä ei vielä tullut mieleen, miten hyvä idea se oli, kun vasta takaisin ovelle tullessa. Se on se tuo meidän Taiga kun on leikattu ja on se turkki sen
mukainen, aikani konttasin oven edessä lumia riipien ja sitten suikkasin koiran veskiin laatoille sulamaan ja jatkoin lumien nyppimistä siellä irti. Voin sanoa että ei sitä varmaan paljoa enempää enää voi
kiinni jäädä niin lyhyellä matkalla, sen verran kauan meni putsailussa ja rakentaa ois voinut hyvinkin vaikka lumilyhdyn niistä palloista. 
Sunnuntai aamu oli nolo kun Aavaa nopsaan pisulle viedessä oven
raosta rynni Hellu ja sitä yrittäessä napata kiinni meni myös se Aava ja hetken karjuin sydän syrjällään molempia -anteeksi naapurit!!! Tulihan ne vallattomat tyttöset sieltä sitten, vaikka emäntä
kerkiskin jo sydärin saada säikähdyksestä kun hetkeen näkynyt eikä kuulunut mitään, no sinällään onni ettei ketään muitkaan näkynyt eikä autoja joiden alle oisivat voineet jäädä.
Siitä kun sykkeet rauhoittui päästiinkin starttaamaan näyttely paikalle.
Aava
aloitti junnuissa heti ysiltä. Tuomari tosin teki ovelasti että juoksutti puolet ja jatkoikin siitä yksilö arvosteluun joten kehää piti vahdata tarkasti milloin toinen puoli juoksee porukkana ja sitten vielä oma vuoro. Lappalaiset
kun oli jaettu onnistuneesti neljään eri kehään ja seurueessamme oli joka kehään menijöitä oli oltava tarkkana ettei missattu mitään, kun esittäjiä ei ollut ihan joka koiralle erikseen, omiakin oli
mukana neljä.
Unto Timonen arvosteli Aavan näin: JUN EH
"Hyvän tyyppinen juniori narttu jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Riittävästi kulmautunut
etuosa, hyvä runko ja ylälinja. Keskivahva raajaluusto. Polvikulma voisi olla hieman voimakkaampi. Liikkuu hyvin sivusta, vielä hieman kapeasti edestä ja takaa. "
Riina jompaili ensin pentu ja sitten nuorten urosten kehän. Riinan
Romi (Saagan veljen Lukan poika) sijoittui Nina Jangerin kehässä nuorissa kolmanneksi, onnea siitä, arvosanaksi tuli EH karvojen kotiin jättämisen takia. Toinen veljen poika (eri emä) ei pennuissa sijoittunut kärki
nelikköön. Pentujen jälkeen samassa kehässä oli veteraai nartut jonne olin Taigan kanssa menossa.
Taiga tepsutteli emänsä Vapun kanssa veteraaneissa (mihin se tuo aika mennyt) ja sijoittuikin kolmanneksi emänsä voittaessa luokan. 
Hannele
Jokisilta arvio Taigaa näin: VET ERI 3. SA
"Erinomainen tyyppi. Voimakas, mutta silti narttumainen pää. Hieman
vaaleat silmät. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto. Vankka runko. Oikealaatuinen karva. Erinomainen luonne. Liikkuu sivusta hyvin aavistuksen kapea takaa. "
Siinä sitten vähän säntäiltiin kun Timonen olikin vähän ripeämpi tuomari ja aloitti kehän aikaisemmin kuin oli merkitty, myöhästyneet
otetiin kuitenkin kehään kun toisesta pääsivät ettei siitä vahinkoa kehkeytynyt kuin säikähdys korkeintaan. Aina joku välillä kävi kurkkaamassa aikuisten urosten kehää että siellä vain
kesti ja kesti... Päivin tytöt pyörähtivät avoimissa nartuissa eli U. Vieno-Peikko 'Saana' oli Timosen syynissä ja tuloksella erittäin hyvä. Sitten olikin siskon vuoro piipahtaa valio nartuissa.
Helinä VAL ERI (6. viisi ensimmäistä sai sa:n)
"Hyvän kokoinen ja luustoinen narttu, hyvä pää ja kaula. Hyvin moutoutunut etuosa. Täyteläinen runko. Hyvä ylällinja. Hyvä polvi-ja
kinnerkulma. Hyvä sivuliike."
Urosten kehä oli viimein lähestymässä
valio luokan alkua kun nartut kokoontuivat jo parasnarttu kehään joten minä pönötin siellä hetken Taigan kanssa ja Riina kipitti Tahvon kanssa alku kokoomakehään, kiitos siitä!
Urosten arvostelut näyttivät melkoisen mielenkiintoisille ja osaa koirista tunnuttiin syynäävän melko huolella, koirien piti olla
hiljaa myös kehän ulkopuolla ja ruotsalainen tuomaris herra piti jonkin sortin puhutteluja esittäjille joita kummasteltiin mitähän vikana, joku koira näytti iskeneen jarrut päälle koko sedän edessä ja siinä
omaa vuoroa jonotellessa selvisi että useampi koira edessä murahteli tuomarille ja jollekin siitä ihan hylkäyksenkin tuomari antoi.
Tahvon vuorolla kehiksetkin siinä jutteli että eikö näiden nallukoiden näköistenkin pitäisi olla lempeitäkin elukoita. Noh sitten en enää
ihmetellytkään kun tuomari kysyi koiran iän ja nappasi sitten koiraa tiukasti molemmin puolin poskivilloista - leukojen takaa kiinni tuijottaen koiraa silmiin ja vetäen samalla koiraa itseään lähemmäs, sitten irroitti
toisen käden jolla mittaili kalloa pitäen kaulasta koiraa edelleen kiinni tiukasti, rynkyttihän toki selkää ja veti häntää suoraksi alas samalla jalkaa vasten pitäen, vähän Tahvo vilkuili että mitähän
se tuo setä nyt oikein taas touhuaa, vaikka ei millänsäkään ollut vähän ronskimmasta tutkimisesta, häntää heilutti vain sedälle vaikkei sekään kelvannut
Hans-Åke
Sperne VAL H
"Något lättbyggd. Välformad huvud ochvackert uttryck. Bra hals och bröstkorg. Stark länd.
Skulle ha kraftigare benstomme. Fallande kors och låg ansatt svans. Trevlig temperament. Rör sig med något kort steg och öppen svans."
-käännös on jotain tämän suuntaista kiitos käännösavusta varsinkin Saaralle ruotsista...
"Hieman kevytrakenteinen. Hyvän muotoinen pää ja kaunis vaikutelma. Hyvä kaula ja rintakehä. Vahvat lanteet. Pitäisi olla vahvempi
luusto. Laskeva ristiluu ja matala hännän kiinnitys. Mukava luonne. Liikkuu hiukan lyhyillä askelilla ja avonaisella hännällä."
-kauniiksi kehui vielä lopuksi mutta kevyeksi ja se häntäkin... "förstår du!" 
-reilumpi
koko ja vahvuus olikin valttia tälle tuomarille, mikäli koira ei säikähtänyt tai pillastunut tuomarille, ainakin meillä jäi ekaksi ja vikaksi käynniksi. Vaikka "mukava luonne" arvostelussa lohduttaakin kun niin perusteellisesti
se tutkittu niin en kyllä suosittele vähänkään pehmeämmälle tai muuten epävarmemmalle koiralle tällä sedällä käyntiä.
Siihen ne loppui sitten minunkin pähkäilyt kuka kerkeää auttaa kasvattaja ryhmässä, ei tarvinnut mennäkään ja se
vähän kyllä harmitti kun kerrankin olisi kasvatteja paikalla ollut se neljä mitä olisi tarvinnut ja tavoite että sinne asti päästään. -no ei päästy ei, enkä ihan odottanut että se Tahvosta
olisi kiinni jäänyt, mutta pitäähän sitä joka koiralla ees se yks H olla että on hyvä!