Kuulumisia

Hellou...

Mitäkö meille kuuluu, tasaisen tappavaa arkea, vähän sattumuksia ja jotain harrasteitakin. Niinhän ne loppuu pidemmätkin lomat, yksi ajanjakso elämässä on ohi kun lapsemme täytti kolme vuotta ja sai heittää hyvästit osa-aikavapaille. Arki alkanut rullata jossa ei liiemmin varsinaisille harrastuksille ja reissuille ole sijaa. Jotain pientä kutenkin, arki vapaita osunut muutamalle paimennuspäivälle ja jonkun kerran on siis päästy pyörähtämään pellolla ja treenailtu mm.häkitystä. Välillä se on jopa onnistunut niin hyvin että on mitä muistella. Seuraavista treeneistä ei ole taas hajuakaan, mutta ehkä vielä tänä syksynä. 

Taiga kävi Hyvinkään ryhmänäyttelyssä pyörähtämässä erinomaisesti veteraaneissa, sa:kin saatiin mutta luokassa sijoituttiin vasta toiseksi kun oltiin niin pitkiä.

Esko Nummijärvi:

VET ERI 2. SA

”Rotutyyppi erinomainen. Kookas näyttävä narttu jolla on pitkä runko. Järeä mutta runkoon sopiva pää. Kookkaat korvat. Hyvä selkä, rinta & raajat. Erinomainen karvapeite."

-vai että kookaskin kaikki 44cm 

Erkkarit jäi välistä kun ilmoittautumiset oli niin aikaisin ja meillä ei todellakaan työvuoroja eikä toiveita niihin herutella. Kokoustamassa kuitenkin kävin kiitos vielä Kirsille että nappasi minut kyytiin. Siellä kyllä tuli harmiteltua ettei voi enempää osallistua muihinkaan rotujärjestönjuttuihin kun ei ole sitä mahdollisuutta töiltä.

Ajattelin mennessä että olisi jo PEVISA -keskustelua, mutta keväällä sitten varmaan vasta. Tärkeimmät muutokset nyt oli jäsenmaksun korotus ja että yli 10 vuotta täyttäneiden käyttämättömien urosten pentueen rekisteröinti kuluja korvataan kokeeksi.

PEVISASTA puheen ollen se onkin aina niin kaksi jakoinen juttu, toisaalta jotain pitäisi tehdä ettei rodun terveys luisu kuin lehmänhäntä, toisaalta onko se keppi vai porkkana ja mikä on se järkevin tie.  Tunnolliset kasvattaja punnitsee riskit selvittää autoimmuni jutut, hoitaa geenitestit ja kuvauttaa jalostuskoiriaan enempi kuin PEVISA vaatii. Sitten on se jengi joka menee siitä mistä aita on matalin, saako niitä kuriin millään, varsinkin kun kauppa mikä kannattaa käy vaikkei papareitakaan pennuille saisi. Onko rotu liian suosittu? Mitä voimme oppia muilta roduilta?

Kyynärien kuvaamiseen haluaisin porkkanaa, d-lonkkaisten käyttöön suitsia. Ehkä poikkeusluvalla niitäkin voisi käyttää niin kuin vanhempia terveitä kuvaamattomiakin. Liikaa ei voi vaatia silloin loppuu jalostusmateriaali, jos nytkin ne pari vaatimusta on joillekin ylivoimaisia, vaikka kotoa hakisi. Genetiikkassa mikään ei oikein tule yksin jos jotain rajataan pois menetetään myös jotain muuta  ja äkkiä ollaan ojasta allikossa. Se kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa pitäisi säilyttää rajaamisessa ja  mitä enempi geenejä liikkeellä sen parempi todennäköisyys ettei ne huonotkaan aina osu yhteen. Laaja geenipooli on se tärkein varjeltava, kaikenlainen yksipuolinen jalostus on sen turmioksi se on jo nähty monessa rodussa. Onneksi meillä on vielä niin monimuotoinen rotu. 

Aavalle vahvistettiin myös Viron Juniori valio titteli. Olisi kyllä kiva jos suomessakin olisi juniori sertit ja tittelit. Toisi harrastamiseen ihan uutta virettä. Aavan kanssa piipahdin myös parissa mätsärissä: isojen aikuisten koirien kehästä punaisten 2. sekä sinisten 2. -no täytyy sanoa että jotain tuo koira osaa ja se on kehä pönöttäminen, taitaa lie tykätä siitä hommasta 

Pentukuulumisiakin tietty löytyisi, loman lopuksi retkeilin Hugon kanssa Ouluun, Oulunsalossa kun temmelti Tahvon ja Oonan (Keijukaisten Korpinkuiskaus) jälkikasvu. Seitsemän vilperttiä valloitti sydämmet mennen tullen, Kalevala-pentueelle toivotteleme onnellista eloa maailmalla ja toivottavasti tapaamme vielä joskus edes muutamaa, kuulumisia olisi ihana saada! Tahvolle on syntynyt nyt viimeinen pentue toistaiseksi Cimulin kenneliin ja joutuu ehkä sitten retkeilemään eteläänpäin vuorostaan ihanaa viisikkoa katsomaan.   Tahvon sisko Saana pyöräytti myös potran pojan joten onnea Kuhmoon. Saagan veljenlapsia kävin myös lällyttelemässä naapurissa, nekin kerenneet jo muuttaa maailmalle. 

Sitten palatakseni aiheeseen sattumukset ja Viivi  Viivi on sanoisinko sukua sammakolle tai ehkä kengurulle jos ei nyt sähköjänikselle (ehkä tullut mummoonsa kuitenkin vaan). No sanotaanko että välillä on vaikea osua yksikään jalka maahan kun Viivi on vauhdissa ja niihän siinä kävi että tekevälle sattuu. Viivi loikkasi innoissaan lattia luutun perään ja mukkelis makkelis alas niin että se yksi jalka sitten osui maahan ja  niin että kinner meni sijoiltaan. Auts auts ja auts... eläinlääkärissä jalka vedettiin paikoileen,  kuvattiin läpi ja koipipaketissa saikkarin viettoon. Kurjaa häkkielämää, sillä ei tuollaista vauhtipentua todellakaan saanut paikallaan pysymään edes melkein kuin lääkärin määräämässä arestissa. Pian onneksi saikkari oli ohi ja fyssarikin totesi toipuneen hyvin kunhan nyt kuntoutetaan jalka entiselleen. Toivottavasti haaverista ei koidu jatkossa riesaa, siihen ainakin koitamme tehdä parhaamme. Helinä oli saikkarin meillä ettei paras painikaveri provosoi riehumaan. Vaikka yllättävän hyvin Viivi otti saikkarin ja tyytyi kohtaloonsa protestoimatta, tosin vauhtia piisasi ainakun vapauden häivähdys koitti.  Onnistui Viivi siinä saamaan vielä pissatulehduksenkin samaan pötköön, mutta nyt näyttää sille että jos ei kerkeä mitään sattua niin Viivi pääsee treffaamaan siskoja pentunäyttelyyn Lahteen. * kop kop*

Taiga ja Aava reissaavat Seinäjoelle jonne myös Rekku tulossa ja sitten ihmetellään päästäisiinko Jyväskylän näyttelyyn ja miten käy Messareiden laita tänävuonna. Harmittavan vähän malttaa kirjoitella tännekään kun se käytännössä on tehtävä öisin, mutta yritetään taas päivitellä vähintään tulokset.

Hyvää loppusyksyä kaikille! 

Morjensta helteeseen,

Meillä oli pienimuotoiset treffailupäivät 14 ja 15.7 -vilkas kesäviikonloppu joten osanottaja joukko ei ollut kovin suuri mutta mukava oli nähdä ketä nyt paikalle kerkisivät ja Aavan sisarukset huikeasti osallistuivat yhtä lukuunottamatta Laukaan näyttelyyn.  Saimme viimein sen kasvattaja ryhmänkin esitettäväksi  -kiitos paljon kaikille treffailijoille ja kehissä käyneille! Mietitäänpä uusia treffailu juttuja syksymmälle...

Kehissä meillä oli:

Metka (U.Muotkan Metka) JUN EH 3.

"Parkki. Keskikoinen, mittasuhteilaan hieman pitkä. Kevyt, oikealinjainen pää. Tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Raajaluusto kehittyy vielä. Turkki ei parhaimmillaan. Hyvä liike & luonne. Haukahtelee kehässä."

Rekku (U.Vuotson Vonkale) NUO EH 1. 

"Parkkinruskea. Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Voimakas tyyppinen. Hieman kevyt, komea pää. Hyvä runko & raajat samoin turkki ja häntä. Hyvä liike & luonne."

Tahvo (U.Trolli-Peikko) VAL ERI

"Musta vaalein merkein. Mittasuhteiltaan oikea. Hieman kevyttyyppinen. Hieman kevyt komea pää. Raajaluusto saisi olla vankempaa, muuten erinomainen runko & raajarakenne. Hyvä turkki & häntä. Hyvä liike, rauhallinen luonne."

Aava (U.Unarin Unelma) JUN Eh 4.

"Parkinruskea. Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan hieman pitkä. Vielä kevyt tyyppinen. Kevyt, oikealinjainen pää. Hyvä runko & raajat. Turkki ei parhaimmillaan. Hyvä häntä, liike & luonne." 

Kaja (U. Angelin Akka) NUO EH 2.

"Riistanvärinen. Keskikokoa selvästi korkeampi. Mittasuhteiltaan oikea. Oikea linjainen pää. Erinomainen runko & raajarakenne. Turkki ei parhaimmillaan. Hyvä häntä, liike & luonne." 

Helinä (U.Helinä-Peikko) VAL ERI 1. SA (pn kehässä 5.)

"Musta vaalein merkein. Keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet. Hieman kevyt, kaunis piirteinen  pää. Tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Raajaluusto saisi olla vahvempaa. Turkki ei parhaimmillaan. Hyvä häntä. Hyvä liike & luonne."

Taiga (Pv Whiskey) VET ERI 2. SA PN 2.

"Musta vaalein merkein. Keskikoinen, mittasuhteiltaan oikea. Voimakastyyppinen. Kaunis piirteinen pää. Erinomainen runko & raajarakenne. Hyvä turkki & häntä samoin liike & luonne." 

Ukkolapikkaan kasvattaja ryhmä KP 2.

"Ryhmä muodostuu kahdesta eri pentueesta. Kahdelle laatuarvostelu eri kahdelle eh. Ryhmässä havaittavissa hyvät rakenteet ja päät. Kaikilla myöskin hyvä karva ja tasapainoiset luonteet. Kaikilla hyvä liike. Onnittelut kasvattajalle. " 

-kiitos paljon meidän apukäsille, händlereille ja ennen kaikkea kasvatin omistajille, ilman teitä ei tämä ei olisi mahdollista!  

Taimet ne kasvaa ja pian on ekat rokotukset edessä (12vkoa) muistakaahan madottaa ennen sitä! 

Lämmintäkin piisaa kerrankin, useammalle jo liikaakin. Lenkkeilyt ja riehumiset kannattaa ajoittaa aikaisin aamuun & myöhemmälle iltaan/yöhön ja asfaltti varsinkin on polttava vielä vaikka ilma jo viileneisikin jos joutuu sellaisten kautta kulkemaan. Autoillessa toivon mukaan kukaan ei jätä koiraa autoon se 5min on jo liikaa tässä helteessä. Muutenkaan jos ei ilmastointia ole ei kannata koiraa huvikseen paahteessa kuskailla. Jos koira tykkää on mukava käydä vedessä kahlailemassa/uimassa, mutta muistettava että tarkistettava vesi aina ensin  sinilevän varalta, se on tappavaa myrkkyineen ja jo kukkineen pois näkyvistä hävinneen levän myrkyt säilyy vedessä päiviä ja oma tressinsä löytää paikka jossa saa koiraa uittaa (yleisillä uimarannoilla kiellettyä), ja tarkistaa ettei ole lasinsiruja yms terävää vaarallista muutakin kuin levä vedessä. Selälle laitetut märät pyyhkeet kuumenee nopsaan ja kastelu muutenkin hyödyllisempää vatsapuolle. Viilennys alustojakin voi kokeilla, meillä ne ei ole saaneet kovin kannatusta laumassa, puhaltimet sen sijaan toiminut paremmin. Viilennysalustan voi näppärästi askarrella kylmäkalleista ja kosteasta pyyhkeestäkin tarpeen vaatiessa. Koirille voi laittaa myös omat jäätelöt pakkaseen esim piimästä, sekaan vaikka jauhelihaa mausteeksi. Tärkeintä on että raikasta juomavettä on saatavilla koko ajan ja oleskelu paikka varjoon ja muistaa nautiskella itsekin lekottelusta kun se vain mahdollista.  

Hei vaan kaikille,

Kävimme vähän pyörähtämässä Vironmaalla lomaillen sekä kisaillen. Mukana meillä oli Taiga, Aava ja Sisu, kiitos taas äidille loppulauman hoidosta.  Vuokrasimme puhkemajan Hüürusta ja viettelimme maaseutu lomaa tällä kertaa. Kävimme tutustumassa mm. Keila-Joa vesiputoukseen ja paistattelemassa Gloogarannalla, missä koiratkaan ei olleet kiellettyjä biitsillä. Pari päivää meni mukavasti elbaillen.

2.6 oli Luigessa ryhmä näyttely V-ryhmälle malamuuttien erikoisnäyttelyn yhteydessä jonne Aava oli ilmoitettu kisailemaan. Muita ei sitten  ollutkaan joten Aava sai kisailla ihan itseään vastaan ja onnistui silti yllättää emännän kelpaamalla kesäkarvoissaan  irlantilaiselle herrasmiehelle Darren Walker:lle

JUN ERI1 SA PN1, JUN SERT, JUN ROP, ROP

"Good shape & outline, good strong neck, nise earplasement, nice spitzy expression, deep chest, strong front, topline a bit soft, good strong rear, moved nice & steady."

-käsiala oli vähän haasteellinen mutta toivottavasti tulkattu oikein ja käänös:

"hyvä muoto & ääriviivat, hyvä vahva niska, hyvä korvien sijoittuminen, kiva pystykorvamainen ilme, syvä rinta, vahva etuosa, ylälinjassa hieman pehmeyttä, hyvä vahva takaosa, liikkuu hyvin & vakaasti."

-eli eka junnu serti oli siinä plakkarissa, eikun uusia kisoja katselemaan 

Sunnuntaina olikoko poppoo kisaamassa ja tuomarina Annika Uppström Ruotsista lapinkoiria 8kpl kehissä

Sisu VET ERI1.

"masculine head, dark eyes, good muzzle, good neck, bit long in loin, well angulated, good bones & paws, moves well in side gait, narrow behind, good coat."

"maskuliininen pää, tummat silmät, hyvä kuono, hyvä niska, hieman pitkä lanne, hyvin kulmautunut, hyvä luusto ja tassut, liikkuu hyvin sivu käynti, ahdas takaa, hyvä turkki."

-tuomari hipelteli Sisun korvaa useampaankin otteeseen ja totesi että tietää että se saa olla tuollainen  mutta toivoisi taiton ylemmäs -muutenkin tuntui arpovan ja moneen kertaan kopeloivan että luulin jo että saadaan joku H mutta erinomainen kuitenkin ilman sa:ta -luokassa ei ollut muita koiria

Aava JUN ERI 1. 

"14 month, very feminine head whit nice expression, good neck, bit long in loin & low set tail, well angulatet, moves very well around, not in best coat condition today, good temperament" 

"14kk, hyvin narttumainen kiva ilme, hyvä niska, hiukan pitkälanne mataa hännänkiinnitys, hyvin kulmautunut, liikuu oikein hyvin joka puolelta, ei parhaassa turkissa tänään, hyvä luonne"

-täytyy sanoa että vähän hymy meinas hyytyä kun meidät laitettiin ykkösiksi mutta sitten ei SA:ta no ei sitten sertiä eikä titteliäkään, niin lähellä mutta liian kaukana. 

Sitten olikin meidän Taigan vuoro jonka harteille oli asetettu meidän toiveet jotain kotiinviemisiä saada niistä kisoista ja Taigahan lunasti koko rahalla 

VET ERI 1 SA PN1, ROP VET, VET SERT, VSP, ja sai tittelit Viron veteraani voittaja 2018 sekä viron voittaja 2018 sekä tulee Viron veteraani valioksi

"8 year, lovely head &expression, correct bite, very balanced, veteran in good shape, good bones, bit wean pasterns, good feet, moves whit good drive, exelent coat."

"8 vuotta, ihana pää ja ilme, oikea purenta, hyvin tasapainoinen, veteraani erittäin hyvässä kunnossa, hyvä luusto, hieman painuneet välikämmenet, hyvät jalat, liikkuu hyvällä draivilla, erinomainen turkki" 

-Taiga meni ykköseksi ohi kauniiden valio narttujen ja yllätti emännän että samalla kahmaisulla kolme uutta titteliä mukaan -vähän noiden muidenkin puolesta.

Oli hienoa myös saada uusinta muutaman vuoden takaa kun ystävän kanssa silloinkin juostiin rop-kehää, upea uros voitti kyllä ansaitusti tälläkin kertaa ja onnea vielä RYP sijoituksestakin Tuuli ja Viljo  -sekä valioitumisista!

Peikkovuoren kasvattaja ryhmässäkin Taiga pääsi piipahtaa KP-ROP kasvattaja -Onnea!

Siitä päästiinkin takasin maanpinnalle mukavasti kun kun Tuurin Miljoona koira oli heti seuraavana viikonloppuna, mikähän sen paremmin siihen vielä osui kuin allekirjoittaneen nenänväliseinän korjausleikkaus alle mutta ihanaa kun on ihmisiä keiltä saa apua 

Kiitos paljon kaikille minua autaneille niin seurasta, esitysavusta kuin tavaroien yms kanssa jeesimisestä. Itsellä ei ollut asiaa kehiin juoksentelemaan ja rauhallisesti muutenkin täysin tukossa olevan vuotavan lyyvarin kanssa hengasin mutta en sitten kotiinkaan jäänyt 

Oli ihana nähdä taas meidän jellona poikaa Rekkua ja Paulaa -kiitos kun olite! Niinalle iso kiitos kun juoksit Rekun kehän hienosti  lennosta ilman mitään treeniä edes. 

Rekku U.Vuotson Vonkale JUN ERI1. Katja Partanen:

 " keskikokoinen. kauniisti sävyttynyt vaaleaparkki, erinom.mittasuhteet ja luuston vahvuus. hyvä pää, väriin sopivat silmät.hyvä ylä-linja. hyvin kehittynyt runko. tasapainoiset kulmaukset. liikkuu yhdensuuntaisella hyvällä askelpituudella. erinom.turkinlaatu. Tarvitsee aikaa kiinteytyä ja hieman kehätottumusta. purenta ok."

-vain SA jäi puuttumaan -aikaa aikaa mutta tosi hyvä arvostelu 

Aava JUN EH4

"keskikokoa jo hieman kookkaampi, oikeat mittasuhteet omaava narttu,joka tarvitsee vielä aikaa kehittyä. vielä kovin kiilava pää. hyvä ylälinja ja häntä, hieman pysty häntä.runko tarvitsee aikaa. kauttaaltaan avoimet kulmaukset, raajaluusto saa vahvistua. liikkuu kevyellä askeleella, mutta takaa kovin ahtaasti.erinom.turkin laatu, mutta määrä ei parhaimmillaan. purenta ok.

Taiga VET ERI 2.

"keskikokoinen, mittasuhteiltaan hieman pitkä narttu joka esitetään hyvässä kunnossa. hyvä ylälinja ja häntä, samoin rintakehä. hieman pitkä lanneosa. kauttaaltaan erinom. kulmaukset, kokoon sopiva raajaluuston vahvuus. Liikkuu hyvällä askelpituudella mutta takaa kovin ahtaasti, hieman pehmyt turkki. miellyttävä käytös"

Taiga pääsi myös Peikkovuoren kasvattaja ryhmässä edustamaan aina BIS2 pallille asti paljon onnea Taina ja team Peikkovuori sekä kiitos paljon Taigan hyvästä hoidosta kun emäntä kotiin palattua totesi että kylään oli tullut oksutauti varsin perusteellisesti.

Seuraavat kehät onkin sitten vasta Laukaa näillä näkymin eli kerkeää hengähtää. Sitä ennen tässä on kuitenkin "Taimien" loppuruljanssi,  kaikki valmiiksi lähtöön, pentutarkki ensiviikolla ja sitten jo pian juhannuksen jälkeen ovat jo lähössä omiin kotihinsa. Pennuista tulossa kuvat /nimet esittelyineen niiden omille sivuille.

Tässä kerittiin kuitenkin piipahtaa karhutestissä Saagan ja Aavan kanssa, Aavan halusin viedä kun mielessäni pyöritellyt onko se topakka vai uhoaako se vaan ja kyllähän siitä yllättävästi irtosi karhulla, ei se nyt ihan lapanen ole semmoinen keskitason typykkä, puolusti vaikka vähän selän takaakin mutta yritti topakasti olla uskottava.

Äitinsä sen sijaan -huhhuh empä ois uskonut -Saaga on ainakin yhdessä lajissa tosi hyvä  pähee tyttö suorastaan. Parempia arvosanoja ei testistä voi saada, reagoi heti voimakkaasti, lähti jäljelle, siirtyi minun ja pedon väliin ja aloitti haukkumaan kohti hakien katsekontaktia, toimintakykyä ja taistelu tahtoa löytyi yllinkyllin, komenti karhua urakalla hyvin rohkeasti kuitenkin turvallisen matkanpäästä, tehden vale hyökkäyksiä ja väistellen erittäin ketterästi ja palautui karhun mentyä samantien. Ei mulla hätää vaikka meidänkin kylillä karhu pyörinyt.  -voin suositella petotestejä mielenkiintoisia ovat ja voivat yllättääkin, milloin mitenkin joskus saanut nauraa nyt ihan hymyilytti! 

Iloisia uutisia myös että Oonan massu kasvaa Keijukaisten kennelissä eli Tahvolle on tulossa jälkikasvua lisää  -onnellista odotusta sinne!